Kaikki kirjoittajan LPK artikkelit

Siian perhokalastus

Siian perhokalastus on antoisaa

Siian perhokalastusta ei paljoa harrasteta, kuitenkin se on hyvinkin antoisaa ja hauskaa. Siikaa on paljon useissa puhtaissa järvissä ja joissa. Päijänteen Pulkkilanharju on hyvä retkikohde siian perhosteluun. Samoin on Haapamäen Valkeinen, jota kannattaa kalastaa tyynellä säällä pikkuruisilla pintureilla. Järvisiika on tyypillisesti ½ – 1 kg luokkaa, mutta hyvällä syönnillä niitä saattaa saada ja paljon.

Vaellussiikaa tapaa taasen suurista joista. Torniojoki Kukkola ja Kymijoen suuhaarat ovat syksymmällä oivallisia suursiian saama paikkoja. Korkeakoskelta saatujen siikojen painot ovat yli kilon ja suurimmat ovat yli kolmen kilon painoisia siikajättejä.

Hyvinkin herkkä ja notkea vapa on hyvä valinta siialle. Kela saa olla myöskin keveästi rullaava, jotta siika saa siimaa sitä halutessaan. Peruke saa olla pitkä ja kärjestään ohut. Siika syö pientä ravintoa, joten koukkukoon tulee olla 14 – 22 väliltä. AFTM 3-4 -luokan vapa riittää oikein hyvin siialle, mutta vavan tulee olla ainakin yhdeksän jalan pituinen. Kelluva siima toimii hyvin keväälläkin, kunhan peruketta painottaa, jotta perho saadaan lähelle pohjaa. Perukkeen pituus vaihtelee 2 – 4 metrin välillä riippuen kalastuspaikasta. Perukesiimalle sopiva vahvuus löytyy 0,12 – 0,20 väliltä. Siikaa kalastetaan pitkillä heitoilla ja näin ollen vavan on oltava riittävän pitkä.

Siianperhokalastuksessa on kolme varsinaista huippusesonkia: jäiden lähdön jälkeinen larvastus, alkukesän pintaperhokausi ja syksyn kutua edeltävä pyynti. Kukin sesonki kestää vain parista päivästä muutamaan viikkoon, joten paikalla on oltava oikeaan aikaan, mikäli siian meinaa saada helpolla.

Siikojen perhokalastus on monelle aktiiviselle kalastajalle varsin vieras kalastusmuoto. Kuitenkin siikojen perhokalastus antaa saalista mukavasti siellä missä siikoja vain esiintyy. Varsinainen taitolaji onkin ainoastaan isojen siikojen saanti haaviin.

Kesällä syöntiaika on parhaimmillaan illalla, kun aurinko on laskemaan päin ja jatkuu tyynenä ja lämpimänä yönä koko iltayön. Kunhan kuoriutuvia hyönteisiä vain on. Siika imaisee hyönteiset pintakalvosta hyvin pienieleisesti. Varsinkin iso siika on äärimmäisen varovainen ja jättää jälkeensä vain pienehköjä tuikkirenkaita. Illalla niitä saattaa olla tuhkatiheästi, kuitenkin usein kaukana rannasta. Vene tai kelluntarengas on silloin oiva apu. Rannalta kalastettaessa on yleensä tehokkainta asettua sopivaan paikkaan ja odottaa ohi uivia kaloja. Siikojen perässä juokseminen vain karkottaa kalat.
Kesäinen pinturikalastus on hauskaa. Pintaperhoiksi käyvät yleensä kaikki harmaat, ruskeat ja mustat pinturit. Kokoluokka perhoilla on 14–20 (mm. Black Gnat, B. Buzzer, B. Midge, B. Palmer). Illalla harmahtavia ja päivällä kirkasvärisempiä kuin yöllä, jolloin mustat ovat aina hyviä. Oliivi on hyvä väri, esim Greenwells Glory.
Siika on pintaperhon valinnassa erittäin tarkka. Perhon koko, kelluvuus ja sävy ovat tärkeitä. Pieni musta, harmaa, oliivi pinturi toimii aina siialle, kunhan oikean värin löytää. Kaijakka pintaperho on yksinkertainen mutta on paras pintaperho. Pieni Klinkhammer on hyvä perho varovaisella syönnillä.
Siian tärppi onkin usein verkkainen imaisu ja tällöin vastaiskua ei tehdä ollenkaan. Kala saa kiinnittää itsensä tai sitä voi avittaa siirtämällä vavan kärkeä sivulle. Tartuttuaan siika pyöriskelee hetkisen paikallaan kunnes sukeltaa syvemmälle. Siika ei pane kummastikaan vastaan. Saat sen haaviin, jos osaat pitää siiman kireällä, muttet kiristä liikaa. Siian suupielet murtuvat helposti.

Kevätpyyntiin nymfejä, pupia ja larvoja. Tummia värisävyjä ja kelta-, vihreärunkoisia, tai punaisia kannattaa kokeilla. Kuulapäillä pääsee nopeiten pohjaan, johon niitä myös jää paljon. Kannattaakin sitoa paljon ja ns. minuuttiperhoja. Uppoperhon tärkein ominaisuus onkin sitomisen nopeus >> niitä menettää pohjakosketuksissa. Kuulapäillä ja lyijyllä painotetuilla pääsee pohjaan. Kalathan ovat yli 95 % ajastaan pohjassa syöden hyönteisiä. Oliivit ja ruskeat larvat ja pupat toimivat hyvin, siialle MUSTA on kuitenkin erittäin hyvä väri. Punaisia surviaisia on myös hyvä uittaa. Jokainen heitto on kalastettava loppuun. Siika ottaa usein aivan rannasta kun olet nostamassa nymfiä vedestä. Elävä nymfi nousee kohti pintaa, jossa sen selkänahka repeää ja siivet aukeavat. Tätä ”nousua” matkimalla saat siian tarttumaan syöttiisi.

Syyspyyntiä juuri ennen kutua kannattaa kokeilla. Tapseihin sidotaan 2-3 larvaa tai nymfiä noin 30 – 50 sentin välein. Kalastustekniikka on yksinkertainen: Perhot tulee saada pohjan tuntumaan ja joesta etsitään monttuja tai muuten suojaisia paikkoja. Siiat uivat usein aivan rannan tuntumassa, joten kahlaamista tulee välttää.

Siikasetti:

Kovin kranttu siika ei ole. Perho kyllä kelpaa, kunhan se on tarpeeksi pieni. >> Kokoa 24 oleva musta mäkärä on hyvä. Tapsi saa olla 0,10 ja vapa AFTM 3 ja vapa 11 jalkainen.

Teksti ja kuvat: Mikko K

Siikaperhoja galleriassa LPK:n galleriassa

Hammonjoki

Hammonjoki yleistä

Otsikkokuva/kala: Markus Johansson. Tiikeritaimen (taimenen ja puronieriän risteytys) 5.12.2015 Hammonjoki.

Hammonjoki sijaitsee lähellä Hollolan kirkonkylää, saa vetensä Salpausselän soraharjujen lähteistä ja laskee Vesijärveen. Joki on ainoita Vesijärven valumaalueella sijaitsevia taimenjokia, jossa on luontaisesti lisääntyvä taimen ja puronieriäkanta. 1990luvun puolivälissä Hammonjoen historiassa käännettiin uusi lehti. Paikalliset asukkaat ja seutukunnan yhteisöt päättivät tehdä siitä vetovoimaisen perhokalastuskohteen. Tästä alkoi uuttera kehitystyö, jonka tähänastisista virstanpylväistä merkittävin on kevät 2007, jolloin joen kalataloudellinen kunnostaminen
saatiin päätökseen.

Kalastuskohteena Hammonjoki jakautuu kahteen erilliseen kalastuslupaalueeseen. Näistä pidempi, puolentoista kilometrin mittainen alue 1 sijoittuu alajuoksulle, Vesijärven ja Koveroistenjärven väliin, kun taas puolen kilometrin mittainen alue 2 ulottuu Koveroistenjärven eteläpäästä aina Sepänpuron ja Laavijoen yhtymäkohtaan.
Hammonjoen valumaalueen pintaala on noin 45 km2. Pääuoma alkaa Kiikunjoen nimellä, muuttuen Sepänpuroksi. Joki levenee Koveroistenjärveksi joka laskee Hammonjokena Vesijärveen.
Hammonjoen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2007-2017: Hammonjoen KHS (pdf)


Hammonjoen sähkökoekalastustuloksia

  • Hammonjoella 11.-13.9.2013 tehtyjen sähkökoekalastusten tulokset .xls | .htm-sivuna
  • Hammonjoella 23.-24.10.2012 tehtyjen sähkökoekalastusten tulokset .xls | .htm-sivuina

Kalastus

Hammonjoki perhokalastuskohteena

Hammonjoki on perhokalastuspaikkana haastava. Se vaatii tutustumista ja opettelua, mutta usein se myös palkitsee kärsivällisen. Ehkä tässä onkin yksi sen suosion salaisuuksista. Virran pysyessä sulana Hammonjoella voi kalastaa ympäri vuoden, mutta kesä on selvästi Hammonjoen parasta aikaa. Varsinainen kalastuskausi alkaa yleensä toukokuun puolen välin aikoihin, jolloin vedenpinta laskee ja vesi kirkastuu.
Kalastuskausi pysyy hyvänä noin lokakuun alkuun, jonka jälkeen syyssateet nostavat veden pintaa ja vesi sameutuu. Kirkkaan veden aikaan kalat ovat yleensä valppaita ja reagoivat herkästi, joten kalastajankin on liikuttava varovasti ja ajan kanssa. Samean veden aikaan kalojen havaitseminen vaikeutuu ja kalat eivät reagoi kalastajaan yhtäherkästi. Hammonjoki on tunnettu varsinkin perhokalastajien keskuudessa puronieriäkannastaan, mutta kirjolohi on pääasiallinen saaliskala. Perhoon voi tarttua lisäksi taimen tai harjus.

Rauhoitusajat Hammonjoki!

  • Harjus: 1.4.-31.5.
  • Taimen: rasvaevällinen ja rasvaeväleikattu taimen joessa ja purossa 1.9.-30.11.
    (Rasvaevällinen taimen rauhoitettu kokonaan sisävesissä 64°00 N leveyspiirin eteläpuolella ja Suomenlahdessa, kaikilla merialueilla vuodesta 2019 alkaen, ei koske vesiä, joista ei vaellusyhteyttä järveen tai mereen.)